Mikä auttaa ummetukseen? Nopeat vinkit ja lääkkeet

Ummetus on yksi yleisimmistä suolisto-oireista Suomessa

Ummetus on yksi yleisimmistä ruuansulatuskanavan oireista, joka koskettaa THL:n mukaan noin 10 - 15 prosenttia suomalaisista aikuisista ja jopa 20 - 30 prosenttia yli 65-vuotiaista.

Naiset kärsivät ummetuksesta noin kaksi kertaa miehiä useammin.

Vaikka ummetus on harvoin henkeä uhkaava, se heikentää merkittävästi elämänlaatua, aiheuttaa vatsakipuja, ilmavaivoja ja voi johtaa peräpukamiin, peräaukon haavaumiin tai fekalomaan eli ulosteen pakkautumiseen peräsuoleen.

Käyn tässä artikkelissa läpi, miksi ummetus syntyy, miten erotat toiminnallisen ummetuksen sekundaarisista syistä, mitkä elintapamuutokset auttavat ensin ja mitkä lääkkeet Fimean ja Käypä hoito -suosituksen mukaan ovat ensisijaisia.

Pohjaan tekstini Suomen Käypä hoito -suositukseen, Fimean valmisteyhteenvetoihin, THL:n tietoihin sekä Terveyskirjasto Duodecimin potilasohjeisiin.

Mitä ummetus on?

Rome IV -kriteerien mukaan krooninen toiminnallinen ummetus edellyttää vähintään kahden seuraavista oireista toteutumista vähintään 25 prosentissa ulostamisista viimeisen 3 kuukauden aikana: ponnistelua, kovia tai paakkuisia ulosteita (Bristol-asteikko tyyppi 1 - 2), tunnetta epätäydellisestä tyhjentymisestä, peräsuolen tukkoisuuden tunnetta, manuaalisen avun tarvetta tai harvempaa kuin 3 ulostamista viikossa.

Akuutti ummetus tarkoittaa äkillisesti alkanutta oiretta, joka voi viitata tukokseen tai muuhun akuuttiin syyhyn ja vaatii usein lääkärin arvion.

Ummetuksen syyt

Suurin osa ummetuksesta on toiminnallista eli primaaria, eikä taustalla ole elimellistä sairautta. Kolme alatyyppiä ovat normaali transit -ummetus (yleisin), hidas kulku (slow transit) ja ulostusvaikeus eli anorektaalinen dysfunktio.

Sekundaariset syyt ovat kuitenkin tärkeitä tunnistaa: kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes, hyperkalsemia, Parkinsonin tauti, aivoverenkierron häiriöt, masennus, multippeliskleroosi, paksusuolen syöpä ja tulehduksellinen suolistosairaus.

Lääkkeistä ummetusta aiheuttavat erityisesti opioidit, antikolinergit, kalsiumkanavan salpaajat, rautavalmisteet, antasidit ja eräät antidepressantit.

Punaiset liput

Lääkärin arviota vaativia punaisia lippuja ovat: selittämätön laihtuminen, veri ulosteessa tai meleena, anemia, äkillinen ulostamistottumusten muutos yli 45-vuotiaalla, sukuanamneesi paksusuolen syövästä, palpoitava vatsan massa, voimakas vatsakipu ja oksentelu tai kuume. Näissä tilanteissa tarvitaan yleensä kolonoskopia.

Elintavat: ensisijainen hoito

Käypä hoito -suositus ja kansainväliset ohjeet painottavat elintapamuutoksia ensimmäisenä hoitolinjana. Kolme kulmakiveä ovat kuidut, neste ja liikunta.

Kuitu: 25 - 35 grammaa vuorokaudessa

Aikuisen suositeltava kuidun saanti on 25 - 35 grammaa vuorokaudessa, kun suomalaisten keskimääräinen saanti on vain 17 - 22 grammaa.

Kuitua saa täysjyväviljoista (kaura, ruis, ohra), palkokasveista, pähkinöistä, siemenistä, marjoista ja hedelmistä. Kuidun lisääminen aloitetaan asteittain 1 - 2 viikon aikana, muutoin voi ilmetä ilmavaivoja ja turvotusta.

Psylliumkuitu (esimerkiksi Vi-Siblin tai Metamucil) on tehokas ravintolisä ja lievä bulkkilaksatiivi, jonka annostus on 5 - 10 grammaa 1 - 3 kertaa vuorokaudessa runsaan nesteen kanssa.

Neste: 1,5 - 2 litraa vuorokaudessa

Riittävä nestesaanti on olennainen, erityisesti kuituvalmisteita käytettäessä. Vesi, kivennäisvesi, yrttiteet ja mietos kahvi ovat sopivia. Alkoholi ja runsas kofeiini voivat kuivattaa elimistöä.

Liikunta

Säännöllinen liikunta, vähintään 30 minuuttia reipasta kävelyä päivässä, vilkastaa suolen peristaltiikkaa. Vatsan omahierominen ja säännöllinen ulostamisaika (erityisesti aamulla aamiaisen jälkeen, kun gastrokoolinen refleksi on aktiivisin) ovat tehokkaita yksinkertaisia keinoja.

Bulkkilaksatiivit: psyllium

Bulkkilaksatiivit eli kuitulaksatiivit toimivat lisäämällä ulosteen massaa ja vesipitoisuutta, mikä pehmentää ulostetta ja stimuloi suolen liikettä.

Psylliumkuoren (Plantago ovata) hauelta valmistetut tuotteet ovat hyvin siedettyjä ja sopivat pitkäaikaiseen käyttöön. Niitä saa itsehoitolääkkeenä apteekista, ja ne ovat usein ensisijainen valinta lievässä ja keskivaikeassa ummetuksessa.

Osmoottiset laksatiivit: makrogoli ja laktuloosi

Osmoottiset laksatiivit vetävät vettä suolen onteloon osmoosin avulla, mikä pehmentää ulostetta. Ne ovat Käypä hoito -suosituksen mukaan ensisijaisia lääkkeitä, kun elintapamuutokset ja kuitu eivät riitä.

Makrogoli

Makrogoli (polyetyleeniglykoli, PEG) on korkeamolekyylinen polymeeri, joka ei imeydy ja joka sitoo vettä suolessa osmoottisesti. Valmisteita ovat Movicol, Forlax ja Laxido.

Aikuisen tavanomainen annos on 1 - 3 pussia päivässä, lapsille painon mukaan. Makrogoli on tehokas, turvallinen ja sopii pitkäaikaiseen käyttöön myös iäkkäille ja lapsille.

Ummetuksen ennaltaehkäisyssä esimerkiksi opioidilääkityksen aikana makrogoli on ensisijainen.

Laktuloosi

Laktuloosi on synteettinen disakkaridi, jota paksusuolen bakteerit hajottavat happamiksi metaboliiteiksi (maitohappo, etikkahappo), mikä vetää vettä onteloon ja kiihdyttää peristaltiikkaa. Annostus on aikuiselle 15 - 45 ml päivässä.

Laktuloosi voi aiheuttaa ilmavaivoja ja makean makunsa vuoksi sietokyky vaihtelee. Se on myös aivojen enkefalopatian hoidossa käytetty lääke maksasairauksissa.

Stimuloivat laksatiivit: bisakodyyli ja senna

Stimuloivat laksatiivit aktivoivat suoraan paksusuolen peristaltiikkaa ja vähentävät veden imeytymistä suolesta. Niitä käytetään, kun osmoottiset laksatiivit eivät riitä, tai tilapäisesti esimerkiksi toimenpiteiden yhteydessä.

Bisakodyyli

Bisakodyyli (esimerkiksi Dulcolax) on suun kautta otettuna 5 - 10 mg illalla, vaikutus alkaa 6 - 12 tunnin kuluttua.

Peräpuikkona annos on 10 mg, vaikutus alkaa 15 - 60 minuutissa. Bisakodyyli on itsehoitolääke.

Pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa elektrolyyttihäiriöitä ja suolen toiminnan hidastumista (atoninen suoli), joten säännöllistä käyttöä yli 1 - 2 viikon pitäisi välttää ilman lääkärin arviota.

Senna (sennosidi)

Sennalehti ja sennosidiuutteet (esimerkiksi Pursennid, X-Prep) ovat kasvirohdoksista johdettuja stimuloivia laksatiiveja. Annos on 12 - 24 mg sennosidia illalla, vaikutus 8 - 12 tunnissa. Senna on itsehoitolääke, mutta sen pitkäaikaista käyttöä tulisi välttää samoista syistä kuin bisakodyyliä. Katso kategoriasivumme vatsa-suolisto muista lääkevaihtoehdoista.

Prokinetiikka: prukalopridi

Prukalopridi on selektiivinen serotoniini 5-HT4 -reseptoriagonisti, joka stimuloi paksusuolen peristaltiikkaa. Se on toisen tai kolmannen linjan hoito kroonisessa toiminnallisessa ummetuksessa, kun osmoottiset ja bulkkilaksatiivit eivät riitä.

Tavanomainen aikuisen annos on 2 mg kerran vuorokaudessa (iäkkäillä 1 mg). Haittoina voi ilmetä päänsärkyä, pahoinvointia ja ripulia. Prukalopridi on reseptilääke.

Opioidi-indusoitu ummetus

Opioidikipulääkkeet kuten morfiini, oksikodoni, tramadoli ja fentanyyli aiheuttavat hyvin usein ummetusta vaikuttamalla suolen myy-reseptoreihin. Opioidi-indusoitu ummetus (OIC) ei yleensä helpota tottumuksen myötä, joten ennaltaehkäisy aloitetaan jo opioidihoidon alussa.

Ensilinjan profylaksia on makrogoli tai stimuloiva laksatiivi (bisakodyyli, senna).

Jos tavanomaiset laksatiivit eivät riitä, käytetään perifeerisesti vaikuttavia myy-reseptoriantagonisteja kuten naloksegolia (Moventig) tai metyylinaltreksonia (Relistor), jotka estävät ummetusta vaikuttamatta opioidin kivunlievitykseen.

Iäkkäiden ummetus

Yli 65-vuotiailla ummetus on huomattavasti yleisempää fyysisen aktiivisuuden vähenemisen, niukan nesteen saannin, samanaikaisten sairauksien ja monilääkityksen vuoksi. Makrogoli on turvallinen ja hyvin siedetty iäkkäillä.

Magnesiumia sisältäviä laksatiiveja tulee välttää munuaisten vajaatoiminnassa elektrolyyttihäiriöiden riskin vuoksi. Fekaloman eli ulosteen pakkautumisen hoidossa käytetään usein manuaalista tyhjennystä, peräruiskeita ja makrogolia.

Lasten ummetus

Lasten ummetus on tavallisesti toiminnallista. Ensilinjan lääke on makrogoli lasten valmisteena, joka on tehokas, turvallinen ja hyvin siedetty. Elintapaohjaus, säännöllinen WC-aikataulu ja positiivinen vahvistaminen ovat tärkeitä. Pitkittynyt lapsen ummetus vaatii aina lääkärin arvion.

Milloin hakeudut lääkäriin?

Varaa aika lääkärille, jos ummetus on jatkunut yli 4 viikkoa itsehoidosta huolimatta, jos sinulla on jokin punaisista lipuista (veri ulosteessa, laihtuminen, äkillinen ulostamisen muutos yli 45-vuotiaalla), jos ummetus on alkanut äkillisesti tai jos siihen liittyy voimakasta vatsakipua. Soita päivystykseen 116 117 ilta- ja viikonloppuaikana. Soita hätänumeroon 112, jos epäilet suolitukosta (ei ilmavaivoja, oksentelu, voimakas vatsan turpoaminen ja kipu). Lisätietoa löydät Terveyskirjasto Duodecimista, Käypä hoito -suosituksesta ja Fimean sivuilta. Lue myös selkäkivun hoito sekä kivunlievitys-kategoriamme, sillä opioidikipulääkkeisiin liittyy usein ummetusta.

Peräruiskeet ja peräpuikot akuutissa ummetuksessa

Kun ulostetta kertyy peräsuoleen ja suun kautta otettavat laksatiivit eivät toimi riittävän nopeasti, käytetään peräaukon kautta annettavia valmisteita.

Glyserolipuikot (esimerkiksi Glycilax) pehmentävät ulostetta ja ärsyttävät peräsuolta, mikä laukaisee ulostamisen 15 - 30 minuutissa.

Mikroklyysmat (esimerkiksi Microlax) ovat pieniä, noin 5 ml:n peräruiskeita, jotka sisältävät natriumsitraattia ja sorbitolia. Fosfaattipohjaisia peräruiskeita käytetään harvemmin mahdollisten elektrolyyttihäiriöiden vuoksi, erityisesti iäkkäillä ja munuaispotilailla.

Nämä ovat kaikki itsehoitolääkkeitä ja sopivat tilapäiseen käyttöön.

Fekaloman tunnistaminen ja hoito

Fekaloma tarkoittaa ulostetta, joka on pakkautunut kuivaksi kovaksi massaksi peräsuoleen tai paksusuolen loppuosaan. Se on yleinen erityisesti iäkkäillä, liikkumattomilla ja vuodepotilailla.

Oireina ovat voimakas ponnistelu ilman tulosta, ylähavaitsevuus, jatkuva ulostamisen tarve, kramppimaisia vatsakipuja, ja paradoksaalisesti usein myös ripulinomainen vuoto, kun nestemäistä ulostetta pääsee tukkeen ohi.

Fekaloma vaatii usein manuaalisen tyhjennyksen lääkärin tai hoitajan toimesta, sitä seuraa tehostettu osmoottinen laksatiivihoito ja profylaksia uusiutumisen estämiseksi.

IBS-C: ärtyneen suolen ummetuspainotteinen muoto

Ärtynyt suolen oireyhtymä (IBS, Irritable Bowel Syndrome) on toiminnallinen suolisairaus, jonka yksi alatyyppi on ummetuspainotteinen IBS-C. Oireina ovat harventuneet ulostamiset, kovat ulosteet, voimakas vatsakipu ja turvotus.

Hoitona käytetään kuituja, makrogolia, tarvittaessa prukalopridia sekä rauhoittavia keinoja kuten ruokavalio-ohjausta ja stressinhallintaa. FODMAP-rajoitusdieetti voi lievittää turvotusta ja ilmavaivoja merkittävästi, ja siihen on saatavilla ravitsemusterapeutin ohjausta.

Linaklotidi ja lubiprostoni ovat uudempia IBS-C:n hoitoon kehitettyjä valmisteita, mutta niiden saatavuus Suomessa on rajallinen. Oireet vaihtelevat tyypillisesti aaltomaisesti, ja pahenemisvaiheita laukaisevat usein stressi, ruokavaliomuutokset ja hormonaaliset muutokset.

Pitkäaikainen yhteistyö gastroenterologin tai perusterveydenhuollon kanssa auttaa löytämään yksilöllisen hoitosuunnitelman.

Matkaummetus

Matkustaminen, aikavyöhykkeiden vaihtuminen, ruokavaliomuutokset ja tottumattomuus vieraaseen WC-ympäristöön aiheuttavat usein ohimenevää ummetusta erityisesti matkan ensimmäisinä päivinä.

Ennaltaehkäisynä kannattaa varmistaa riittävä nestesaanti, pitää mukana kuitupitoisia välipaloja (mantelit, kuivatut viikunat, luumut) ja ottaa tarvittaessa psylliumkuitua matkalle. Pitkillä matkoilla makrogolipussi tai laktuloosiannos voi olla hyödyllinen varalla.

Yhteenveto

Ummetus on yleinen ja useimmiten helposti hoidettava ongelma. Kuitu, neste ja liikunta ovat perusta. Makrogoli ja laktuloosi ovat ensisijaisia lääkkeitä. Bulkkilaksatiivit kuten psyllium sopivat pitkäaikaiseen käyttöön. Stimuloivia laksatiiveja käytetään lyhyesti. Prukalopridi on reservilääke. Opioidilääkitykseen tulee liittää ummetuksen profylaksia. Kelan korvauksista saat lisätietoa kela.fi-sivuilta.