Mikä auttaa selkäkipuun? Hoito ja lääkkeet

Selkäkipu koskettaa lähes jokaista suomalaista elämän aikana

Alaselkäkipu on yksi yleisimmistä syistä hakeutua terveyskeskukseen tai työterveyshuoltoon Suomessa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan noin 80 prosenttia aikuisista kokee vähintään yhden merkittävän selkäkipujakson elämänsä aikana, ja noin joka viides työikäinen raportoi pitkittyneestä selkäkivusta vuosittain.

Kipu voi haitata työkykyä, yöunta, liikkumista ja mielialaa merkittävästi, mutta valtaosassa tapauksista tilanne paranee muutamassa viikossa ilman erityistä hoitoa tai vakavaa taustasyytä.

Käyn tässä artikkelissa läpi, mitä selkäkipu on, miten akuutti ja krooninen kipu eroavat toisistaan, milloin kyseessä voi olla välilevytyrä tai hermojuuren ärsytys, ja mitkä lääkkeet ja menetelmät ovat vaikuttavia vuoden 2026 Käypä hoito -suosituksen mukaan.

Pohjaan tekstin Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Fimean ja THL:n suosituksiin sekä Terveyskirjasto Duodecimin potilasohjeisiin.

Akuutti vai krooninen selkäkipu?

Selkäkipu luokitellaan Käypä hoito -suosituksessa keston mukaan kolmeen ryhmään. Akuutti selkäkipu kestää alle kuusi viikkoa, subakuutti kuudesta kahteentoista viikkoon ja krooninen selkäkipu yli kolme kuukautta. Tämä jako on olennainen, koska hoidon painopiste, lääkevalinnat ja kuntoutustarve ovat erilaisia.

Akuutissa selkäkivussa tavoitteena on kivun lievitys, toimintakyvyn säilyttäminen ja liikkeen säilyminen mahdollisimman normaalina.

Pitkäaikaisessa eli kroonisessa selkäkivussa painotus siirtyy passiivisesta hoidosta aktiiviseen kuntoutukseen, liikuntaterapiaan, kivun hallinnan keinoihin ja psykososiaalisten tekijöiden huomiointiin.

Kivun kroonistumisen ehkäiseminen on yksi tärkeimmistä tavoitteista, koska kroonistunutta kipua on vaikeampi hoitaa kuin tuoretta.

Mistä selkäkipu johtuu?

Valtaosa akuutista selkäkivusta on niin sanottua epäspesifistä eli aspesifistä alaselkäkipua, jossa tarkkaa anatomista syytä ei voida osoittaa.

Kipu johtuu usein lihasten, nivelsiteiden tai pienten fasettinivelten ärsytyksestä, toiminnallisista häiriöistä tai ylirasituksesta.

Tämä ei tarkoita, että kipu ei olisi todellista, vaan sitä, ettei kuvantamistutkimuksissa yleensä löydy selkeää rakenteellista vauriota.

Noin 5 prosentissa tapauksista taustalla on hermojuuren ärsytys eli radikulopatia, useimmiten välilevytyrän aiheuttama.

Välilevytyrässä välilevyn sisäinen hyytelömäinen ydin pullistuu ulos ja painaa hermojuurta, mikä aiheuttaa alaraajaan säteilevää, usein sähköiskumaisesti tuntuvaa kipua (iskias).

Muita harvinaisempia syitä ovat spinaalistenoosi (selkäydinkanavan ahtauma), spondylolisteesi, nikamamurtumat (erityisesti osteoporoosissa) sekä hyvin harvoin kasvaimet tai infektiot.

Lihasperäinen vai hermojuurioireinen kipu?

Kliinisesti on tärkeää erottaa, onko kipu lihasperäistä vai hermojuurioireista, koska hoito on osin erilaista.

Lihasperäinen tai mekaaninen kipu tuntuu syvänä, jomottavana tai pistävänä alaselässä, pahenee tietyissä asennoissa tai liikkeissä ja lievittyy levossa tai asentoa vaihtamalla. Kipu ei yleensä säteile polven alapuolelle.

Hermojuurioireinen kipu taas säteilee pakaraan, reiden takaosaan ja usein polven ohi sääreen tai jalkapöytään. Kipuun voi liittyä puutumista, pistelyä tai lihasvoiman heikkoutta.

Yskäisy, aivastaminen ja ponnistelu usein pahentavat oiretta. Tyypillisin syy on L5- tai S1-hermojuuren ärsytys välilevytyrässä.

Tutkimuksessa käytetään tällöin suoraa jalan nostokoetta (Lasegue), joka on positiivinen alle 60 asteen nostokulmassa.

Punaiset liput: milloin kyseessä on vakava syy?

Ennen lääkitysten käsittelyä on tärkeää tunnistaa niin sanotut punaiset liput (red flags), jotka viittaavat mahdolliseen vakavaan selkäkivun syyhyn ja vaativat aina kiireellistä lääkärin arviota.

Käypä hoito -suosituksen mukaan punaisia lippuja ovat: selittämätön laihtuminen, kuume, yöllä pahentuva kipu joka herättää unesta, aiempi syöpäsairaus, pitkäaikainen kortisonihoito, iv-huumeiden käyttö, tuore trauma, virtsarakon tai suolen toiminnan häiriö, ratsupaikka-anestesia (puutumista pakarassa ja perineumissa) sekä etenevä alaraajan lihasheikkous.

Cauda equina -syndrooma, jossa selkäydinkanavan alaosan hermojuuret puristuvat, on kirurginen hätätilanne. Siihen liittyy virtsan pidätyskyvyttömyys tai retentio, ulosteen pidätyskyvyn menetys, ratsupaikka-alueen puutuminen ja kaksipuoleinen alaraajojen lihasheikkous.

Tällöin on otettava yhteys välittömästi päivystykseen tai soitettava hätänumeroon 112. Myös Myrkytystietokeskus 0800-147-111 voi ohjata oireiden vakavuuden arvioinnissa, jos kyseessä on esimerkiksi kipulääkkeiden yliannostusepäily.

NSAID-lääkkeet akuutin selkäkivun hoidossa

Tulehduskipulääkkeet eli NSAID-valmisteet ovat Käypä hoito -suosituksen ensisijaisia lääkkeitä aikuisen akuutin alaselkäkivun hoidossa, jos vasta-aiheita ei ole. Niiden vaikutusmekanismi perustuu syklo-oksigenaasi-entsyymien eli COX-1 ja COX-2 estoon, mikä vähentää prostaglandiinien tuotantoa ja sitä kautta kudostulehdusta ja kipua.

Ibuprofeeni: ensisijainen valinta

Ibuprofeeni on Suomessa itsehoitovalmisteena saatavilla oleva tulehduskipulääke, joka soveltuu lyhytaikaiseen selkäkivun hoitoon. Tavanomainen aikuisen annostus on 400 mg kolme kertaa vuorokaudessa ruuan kanssa, enintään 1200 mg itsehoitona vuorokaudessa.

Lääkärin määräämänä annos voi olla 600 mg kolmesti vuorokaudessa, jolloin kokonaisannos on 1800 mg. Hoitojakson tulisi olla mahdollisimman lyhyt, tyypillisesti 5 - 7 vuorokautta.

Naprokseeni: pitempi vaikutusaika

Naprokseeni on toinen yleinen NSAID, jonka etuna on pidempi vaikutusaika ja harvempi annostelu. Aikuisen annostus akuutissa selkäkivussa on 250 - 500 mg kahdesti vuorokaudessa. Naprokseenin kardiovaskulaarinen riskiprofiili on pienempi kuin diklofenaakin, joten se on usein suositeltava vaihtoehto pitkäaikaisessa käytössä. Voit tutustua tarkemmin valmisteeseen sivullamme osta naprokseeni ilman reseptiä.

Diklofenaakki: tehokas mutta kardiovaskulaarisesti riskialttiimpi

Diklofenaakki on teholtaan erinomainen NSAID mutta liittyy hieman kohonneeseen sydäntapahtumien riskiin erityisesti suurina annoksina ja pitkäaikaisessa käytössä. Aikuisen annos on 50 mg kolmesti vuorokaudessa tai depotvalmisteena 75 - 100 mg kerran vuorokaudessa. Itsehoidossa paikallinen diklofenaakkigeeli (esimerkiksi Voltaren) on turvallinen vaihtoehto nivelkipuihin ja rajattuun alueeseen kohdistuvaan selkäkipuun. Lisätietoa kivunlievityksen vaihtoehdoista löydät kategoriasivultamme kivunlievitys.

Selektiivinen COX-2-estäjä selekoksibi

Selekoksibi on selektiivinen COX-2-estäjä, joka aiheuttaa vähemmän ruoansulatuskanavan haittoja kuin perinteiset NSAIDit. Tyypillinen annos on 200 mg kerran tai kahdesti vuorokaudessa. Tuotteen kuvaus löytyy sivulta osta selekoksibi ilman reseptiä. Se on reseptilääke Suomessa.

NSAID-lääkkeiden varotoimet ja vasta-aiheet

Tulehduskipulääkkeiden käytössä on oltava huolellinen. Ne voivat aiheuttaa ruoansulatuskanavan haavoja ja verenvuotoja, nostaa verenpainetta, pahentaa sydämen vajaatoimintaa ja heikentää munuaistoimintaa. Suolistovaurioiden riskiä lisäävät yli 65 vuoden ikä, aiempi mahahaava, verenohennushoito (varfariini, apiksabaani, ASA) ja SSRI-masennuslääkkeet. Riskipotilailla NSAIDin rinnalle suositellaan protonipumpun estäjä kuten omepratsolia 20 mg vuorokaudessa. Munuaisten vajaatoiminnassa, vaikeassa sydämen vajaatoiminnassa, aktiivisessa mahahaavassa ja raskauden kolmannella kolmanneksella NSAID on vasta-aiheinen. Lisätietoa löydät Fimean verkkosivuilta fimea.fi.

Parasetamoli: täydentävä tai vaihtoehtoinen kipulääke

Parasetamolin teho akuutissa alaselkäkivussa on rajallinen, ja Käypä hoito -suositus toteaakin, ettei parasetamoli yksinään ole selkäkivussa yhtä tehokas kuin NSAID.

Parasetamolia voidaan kuitenkin käyttää täydentävänä tai vaihtoehtoisena kipulääkkeenä potilaille, joille NSAID on vasta-aiheinen.

Aikuisen annos on 500 - 1000 mg 3 - 4 kertaa vuorokaudessa, enintään 4 grammaa vuorokaudessa. Maksasairauksissa, merkittävässä alkoholinkäytössä ja aliravitsemuksessa annos on rajoitettava.

Lihasrelaksantit: lyhytaikaisessa käytössä

Käypä hoito -suositus suhtautuu lihasrelaksantteihin varauksellisesti akuutin alaselkäkivun hoidossa, mutta lyhytaikainen käyttö voi joissain tapauksissa lievittää lihasspasmia ja parantaa yöunta.

Suomessa käytetyimpiä ovat bentsodiatsepiinit, erityisesti diatsepaami 2 - 5 mg iltaisin, sekä tiokolkikosidi. Hoidon kesto tulisi rajata 3 - 5 vuorokauteen bentsodiatsepiiniriippuvuuden vaaran ja kognitiivisten haittojen vuoksi.

Lihasrelaksantit eivät ole reseptivapaita Suomessa.

Hermojuurikivun erityishoito

Jos kipuun liittyy säteilyä alaraajaan ja hermojuuriärsytyksen merkkejä, peruslääkitys pysyy NSAIDissa ja parasetamolissa.

Neuropaattisen kivun piirteisiin (polttelu, sähköiskut, puutuminen) voidaan harkita gabapentiinia tai pregabaliinia, mutta niiden teho iskiaksessa on Käypä hoidon mukaan vaatimaton, ja ne aiheuttavat usein väsymystä, huimausta ja turvotusta.

Niiden aloitus kuuluu lääkärille. Vahvoja opioideja vältetään pitkäaikaisessa selkäkivussa riippuvuuden ja toleranssin vuoksi.

Liikunta ja fysioterapia: akuutissa ja kroonisessa kivussa

Käypä hoito -suositus korostaa liikkeen ja normaalin aktiivisuuden säilyttämistä akuutissa selkäkivussa. Vuodelevosta ei ole hyötyä ja se voi jopa hidastaa paranemista.

Kevyt kävely, uinti ja pyöräily ovat usein hyvin siedettyjä ensipäivistä lähtien. Pitkittyneessä tai kroonisessa selkäkivussa fysioterapia ja ohjattu liikuntaterapia ovat hoidon kulmakiviä.

Voimaharjoittelulla, ryhtiharjoituksilla ja liikkuvuutta parantavilla venyttelyillä saavutetaan vakuuttavaa näyttöä kivun vähenemisestä ja toimintakyvyn paranemisesta.

McKenzie-menetelmä, Pilates-tyyppinen core-vahvistus ja kognitiivis-käyttäytymisterapeuttiset elementit yhdistävä fysioterapia ovat Suomessa Kela-korvattavia erityistyöryhmien harjoittamina. Yleistietoa selkäkivun omahoidosta löydät Terveyskirjasto Duodecimin sivuilta sekä Käypä hoito -suosituksesta.

Milloin selkäkipu vaatii kuvantamista?

Rutiinimaista kuvantamista ei suositella epäspesifisessä selkäkivussa.

Magneettikuvaus tai tietokonetomografia tehdään vain, jos punaiset liput viittaavat vakavaan syyhyn, jos hermojuurioireet jatkuvat yli 4 - 6 viikkoa konservatiivisesta hoidosta huolimatta, tai jos harkitaan leikkaushoitoa.

Liian varhainen kuvantaminen on haitallista, koska se paljastaa usein iänmukaisia löydöksiä (rappeumamuutoksia, pieniä välilevypullistumia), joilla ei ole kliinistä merkitystä mutta jotka voivat aiheuttaa potilaalle turhaa huolta ja kivun kroonistumisen riskiä.

Leikkaushoito ja invasiiviset toimenpiteet

Selkäleikkausta harkitaan vain harvoissa tapauksissa.

Välilevytyräleikkaus tulee kyseeseen, jos hermojuurioireet ovat vaikeat, ne eivät lievity konservatiivisella hoidolla 6 - 12 viikossa tai potilaalla on etenevä lihasheikkous tai cauda equina -oireet.

Spinaalistenoosin kirurgia (dekompressio) on aiheellinen, jos ahtauma aiheuttaa merkittävää toimintakyvyn haittaa. Epiduraalinen kortisoni-injektio voi antaa lyhytaikaista apua hermojuurikivun akuutissa vaiheessa.

Milloin hakeudut lääkäriin?

Varaa aika terveyskeskukseen tai työterveyteen virka-aikana, jos selkäkipu jatkuu yli kaksi viikkoa voimakkaana, haittaa merkittävästi päivittäistä toimintaa, tai jos säteilyoireet ovat voimakkaat.

Soita päivystykseen 116 117 ilta- ja viikonloppuaikaan. Soita hätänumeroon 112 välittömästi, jos kipuun liittyy ratsupaikka-alueen puutuminen, virtsarakon toiminnan häiriö, merkittävä lihasheikkous, vakava trauma tai kuumeilu ja huonontunut yleistila.

Myrkytysepäilyissä, esimerkiksi vahingossa nautittu suuri määrä tulehduskipulääkettä, soitetaan Myrkytystietokeskukseen numeroon 0800-147-111.

Yhteenveto selkäkivun hoidosta 2026

Valtaosassa akuutista selkäkivusta kipu häviää itsestään 4 - 6 viikossa. NSAID-lääkkeet kuten ibuprofeeni ja naprokseeni ovat ensisijaisia kipulääkkeitä. Liikkeen säilyttäminen, aktiivinen kuntoutus ja punaisten lippujen tunnistaminen ovat hoidon kulmakiviä. Krooninen selkäkipu vaatii moniammatillista lähestymistapaa. Kelan tukia haetaan kela.fi-sivuilta. Lue myös artikkelimme migreenistä.