Raudanpuute: oireet, ruokavalio ja rautatabletit

Raudanpuute on yleisin ravintoainepuutos Suomessa

Raudanpuute on maailmanlaajuisesti yleisin ravintoainepuutos ja Suomessa arviolta 10 - 20 prosenttia hedelmällisessä iässä olevista naisista kärsii siitä. Raskaana olevilla osuus nousee 30 - 40 prosenttiin.

Miesten ja postmenopausaalisten naisten raudanpuute on harvinaisempaa, mutta kun se ilmenee, taustalta löytyy usein ruoansulatuskanavan verenvuoto, joka vaatii aina selvittelyä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan raudanpuute vaikuttaa väsymykseen, työ- ja opiskelukykyyn sekä elämänlaatuun merkittävästi, mutta se on hyvin hoidettavissa, kun diagnoosi on tehty.

Käyn tässä artikkelissa läpi, mikä raudanpuute ja raudanpuuteanemia ovat, miten ne diagnosoidaan hemoglobiinin, ferritiinin ja transferriinisaturaation avulla, mitä oireita niihin liittyy, mitkä ovat yleisimmät syyt, ja miten hoito toteutetaan suun kautta otettavilla rautatablettien ja tarvittaessa laskimonsisäisen rautainfuusion avulla.

Pohjaan tekstin Suomen Käypä hoito -suositukseen, Fimean ohjeistuksiin ja Terveyskirjasto Duodecimin tietoihin.

Raudanpuute vai raudanpuuteanemia?

On tärkeää erottaa toisistaan raudanpuute ja raudanpuuteanemia. Raudanpuutteessa elimistön rautavarastot ovat tyhjenneet, mikä näkyy matalana seerumin ferritiininä (alle 30 mikrogrammaa litrassa, jotkin lähteet käyttävät rajaa 15).

Ferritiini on raudan varastomuoto ja luotettavin raudanpuutteen mittari, vaikka sen tulkinnassa on huomioitava, että se nousee tulehduksen, infektion ja maksasairauksien yhteydessä myös valevalevalla tavalla.

Jos tulehdusarvo (CRP) on koholla, raudanpuutteen raja-arvo nostetaan esimerkiksi 100:aan.

Raudanpuuteanemia on myöhempi vaihe, jossa rautavarastojen lisäksi myös punasolujen hemoglobiini on alentunut. Naisella Hb alle 117 grammaa litrassa ja miehellä alle 134 grammaa litrassa tarkoittaa anemiaa.

Raudanpuuteanemiassa punasolut ovat pieniä (MCV alle 80 femtolitraa) ja vaaleita (MCH ja MCHC alentuneet), mitä kutsutaan mikrosytaariseksi ja hypokromaariseksi anemiaksi.

Transferriinisaturaatio (TSAT) alle 20 prosenttia ja kohonnut transferriini tukevat diagnoosia.

Oireet: väsymyksestä sydämentykytykseen

Raudanpuutteen oireet kehittyvät yleensä hitaasti ja voivat olla aluksi epämääräisiä. Yleisin oire on krooninen väsymys, joka ei helpota levolla.

Moni kokee myös heikotusta, pahenevaa rasitukseen väsymistä, hengenahdistusta portaita noustessa, sydämentykytystä, huimausta pystyyn noustessa ja pään kipuja. Iho muuttuu usein kalpeaksi, erityisesti silmäluomien limakalvoilla ja kämmenissä.

Hiukset voivat harventua ja kynnet muuttua haurasiksi ja kuopalle meneviksi (koilonyykia, lusikkakynsi).

Raudanpuutteen erikoinen ja klassinen oire on pica eli epätavallisten aineiden himo kuten jään, mullan, savin tai tärkkelyksen syöminen.

Jään jatkuva pureskelu (pagofagia) on yksi yleisimmistä picoireiden muodoista, ja se häviää yleensä nopeasti rautahoidon alettua.

Levottomat jalat -oireyhtymä (RLS) on myös raudanpuutteeseen liitetty, ja ferritiinin nostaminen yli 75:een voi lievittää RLS-oireita merkittävästi.

Kielen kipu (glossiitti), suupielten halkeamat (anguli-bussa) ja nielemisvaikeudet (Plummer-Vinsonin oireyhtymä) ovat harvinaisempia mutta tunnusomaisia löydöksiä.

Raudanpuutteen yleisimmät syyt

Raudanpuutteen syyt vaihtelevat merkittävästi sukupuolen, iän ja elämäntilanteen mukaan. Hedelmällisessä iässä olevilla naisilla yleisin syy on runsaat kuukautisvuodot (menorragia), jotka tuottavat keskimäärin 40 - 80 ml verenhukkaa kuukaudessa. Yli 80 ml verenhukka tai yli 7 vuorokauden kuukautiset viittaavat runsaaseen vuotoon, joka johtaa helposti raudanpuutteeseen. Myymä tai adenomyoosi voivat pahentaa tilannetta. Lisätietoa naisten terveysongelmista löytyy kategoriasta gynekologiset vaivat.

Raskaus lisää raudan tarvetta merkittävästi, ja raskaana oleville suositellaan ferritiinin seurantaa ja tarvittaessa profylaktista rautahoitoa. Imeväisillä ja lapsilla raudanpuute liittyy usein liialliseen lehmänmaidon käyttöön, joka estää raudan imeytymistä.

Kasvissyöjät ja vegaanit ovat riskiryhmä, koska kasviperäinen non-heme-rauta imeytyy huomattavasti huonommin kuin eläinperäinen heme-rauta.

Ruoansulatuskanavan syyt kuten krooninen mahalaukun verenvuoto (mahahaava), paksusuolen divertikuliitti, hemorroidit ja erityisesti paksusuolisyöpä ovat miehillä ja postmenopausaalisilla naisilla yleisiä syitä, ja ne vaativat aina kolonoskopian.

Muita syitä ovat keliakia, Crohnin tauti, Helicobacter pylori -infektio, atrofinen mahakatarri, bariatrinen leikkaus (mahalaukun ohitus) ja tietyt lääkkeet kuten protonipumppu-estäjät, jotka vähentävät vatsahappoa ja siten heikentävät raudan imeytymistä.

Milloin on kyseessä vakava tilanne?

Useimmat raudanpuutetapaukset hoidetaan avohoidossa. On kuitenkin tilanteita, joissa tulee hakeutua nopeasti lääkäriin.

Jos hemoglobiini on hyvin matala (alle 70 - 80 g/l) tai oireet kuten voimakas hengenahdistus, rintakipu tai tajunnan häiriöt kehittyvät, on kyseessä vakava anemia, joka voi vaatia verensiirron sairaalassa.

Soita päivystykseen 116 117 tai hätänumeroon 112 voimakkaissa oireissa.

Ulosteessa näkyvä tuore veri, musta tervamaiset ulosteet (melena) tai veriuloste yhdessä vatsakivun kanssa viittaavat aktiiviseen ruoansulatuskanavan verenvuotoon ja vaativat päivystysarviota.

Myrkytystietokeskus 0800-147-111 palvelee esimerkiksi rautatablettien yliannostustilanteessa, mikä on erityisen vaarallista pienille lapsille.

Ravintolähteet: heme- ja non-heme-rauta

Ruokavalion rauta jakautuu kahteen muotoon. Heme-rauta on peräisin hemoglobiinista ja myoglobiinista, ja sitä on vain eläinkunnan tuotteissa kuten punaisessa lihassa, maksassa, munuaisissa, kalassa ja siipikarjassa.

Heme-raudan imeytymishyötyosuus on 15 - 35 prosenttia. Non-heme-rauta löytyy kasveista kuten pinaatista, linsseistä, pavuista, tofusta, kvinoasta, täysjyväviljoista, kuivatuista hedelmistä ja pähkinöistä.

Sen imeytymishyötyosuus on vain 2 - 20 prosenttia.

C-vitamiini (askorbiinihappo) parantaa non-heme-raudan imeytymistä merkittävästi pelkistämällä kolmenarvoisen raudan helpommin imeytyvän kaksiarvoisen muotoon. Appelsiinimehu aterian yhteydessä tai 100 mg askorbiinihapon annostelu rautatabletin kanssa voi kolminkertaistaa imeytymisen.

Raudan imeytymistä sen sijaan heikentävät tee ja kahvi (tanniinit), kalsium, sooda, palkokasvit (fytaatti) ja punaviini (polyfenolit). Maidon kanssa rautatablettia ei pidä ottaa, vaan vähintään 2 tunnin välein.

Suun kautta otettavat rautavalmisteet

Suun kautta otettava rautahoito on raudanpuutteen ensisijainen hoito, ja se on yleensä tehokas ja turvallinen.

Suomessa yleisimpiä valmisteita ovat ferrisulfaatti (Ferromed 100 mg), ferroglukonaatti, rautafumaratti ja ferri-III-oksidi-maltolin yhdistelmä (Maltofer). Ferrisulfaatti 100 mg sisältää alkuperäistä rautaa 100 mg ja on Kela-korvattavuuden piirissä.

Maltofer on paremmin siedetty mutta kalliimpi. Aikuisen hoitoannos on 100 - 200 mg alkuperäistä rautaa vuorokaudessa, joka on jaettu 1 - 2 annokseen.

Uudet tutkimukset suosittavat joka toinen päivä annostelua, mikä parantaa imeytymistä hepsidiiniresponssin vuoksi ja vähentää ruoansulatuskanavan haittoja.

Rautatabletti otetaan tyhjään mahaan 30 - 60 minuuttia ennen ateriaa C-vitamiinin (esim. puolen lasillisen appelsiinimehua) kanssa. Jos ruoansulatusoireet (pahoinvointi, vatsakipu, ummetus) ovat sietämättömät, tabletti voidaan ottaa aterian yhteydessä, vaikka imeytyminen on tällöin hieman huonompi. Ulosteen mustuminen on normaali ja vaaraton haitta. Lisätietoa rautahoidosta saat myös Fimean sivulta fimea.fi.

Rautahoidon kesto ja seuranta

Rautahoito jatketaan vähintään 3 - 6 kuukautta hemoglobiinin normalisoitumisen jälkeen, jotta rautavarastot (ferritiini) ehtivät täyttyä.

Hemoglobiini alkaa nousta 1 - 2 viikon sisällä hoidon aloittamisesta, ja useimmat potilaat kokevat oireiden helpotusta jo muutaman viikon kuluessa.

Tavoite on saada ferritiini yli 50 mikrogrammaa litrassa, ja joidenkin suositusten mukaan yli 100:n erityisesti jos potilaalla on levottomat jalat -oireyhtymä tai sydämen vajaatoiminta.

Laboratoriokontrolli tehdään 8 - 12 viikon välein hoidon aikana.

Jos Hb ei nouse 2 viikossa vähintään 10 g/l tai ei normalisoidu 2 - 3 kuukaudessa, on selvitettävä hoitomyönteisyys, rautavalmiste ja imeytymisongelmat.

Joissakin tapauksissa potilas ei siedä suun kautta otettavaa rautaa, tai imeytyminen on heikkoa (keliakia, IBD, bariatrinen leikkaus), jolloin laskimonsisäinen rautahoito on aiheellinen.

Rautaraudan yliannostus voi olla lapsilla hengenvaarallinen, joten tabletit säilytetään aina lukitussa kaapissa.

Laskimonsisäinen rautahoito: Ferinject ja Monofer

Laskimonsisäinen rautahoito on aiheellinen, kun suun kautta otettavat valmisteet eivät tehoa, aiheuttavat sietämättömiä haittoja, imeytyminen on heikkoa tai raudanpuute on erittäin vaikea ja nopea korjaus tarpeen.

Yleisimmät valmisteet Suomessa ovat rautakarboksimaltoosi (Ferinject), rautaisomaltosidi (Monofer) ja rautasakkaraatti (Venofer).

Ferinject annetaan 500 - 1000 mg kerta-annoksena 15 - 30 minuutin infuusiona, ja tarvittaessa annos voidaan uusia viikon kuluttua.

Yksi infuusio korjaa usein koko raudan vajeen, mikä on suuri etu suun kautta otettavaan hoitoon nähden.

Haittavaikutukset ovat yleensä lievät (päänsärky, pahoinvointi, lihaskivut), mutta harvinaisena voi esiintyä anafylaktista reaktiota, joten infuusio annetaan aina valvotuissa olosuhteissa. Kontraindikaatioita ovat yliherkkyys, aktiivinen infektio ja raskauden ensimmäinen kolmannes.

Suomessa laskimonsisäinen rautahoito annetaan useimmiten terveyskeskuksessa, työterveydessä tai erikoissairaanhoidossa.

Ruokavalio-ohjeet raudanpuutteen ennaltaehkäisyyn

Tasapainoinen ruokavalio on paras tapa ehkäistä raudanpuutetta. Suosi punaista lihaa (naudanliha, lampaanliha, hirvi) 2 - 3 kertaa viikossa pienissä annoksissa, sisäelimet kuten maksa ja maksamakkara (vältä raskaana), kana, kalkkuna, lohi ja muut kalat. Kasvissyöjät voivat syödä linssejä, papuja (erityisesti mustia papuja ja soijapapuja), kvinoaa, täysjyvävehnää, tummanvihreitä lehtivihanneksia (pinaatti, lehtikaali), punajuurta, kuivattuja hedelmiä (rusinat, aprikoosit) ja pähkinöitä. Yhdistä aina C-vitamiinin lähteeseen kuten paprikaan, mansikkaan, parsakaaliin tai appelsiiniin. Vältä teetä ja kahvia aterian aikana (juo 1 - 2 tuntia aterian jälkeen tai ennen). Keliakiapotilaille gluteeniton ruokavalio on välttämätön raudan imeytymisen palauttamiseksi. Lisätietoa ruokavaliosta antaa Terveyskirjasto terveyskirjasto.fi.

Milloin hakeutua lääkäriin?

Varaa aika terveyskeskukseen tai työterveyteen, jos sinulla on pitkittyvää väsymystä, kalpeutta, hengenahdistusta rasituksessa tai tunnistat runsaat kuukautiset tai muut riskitekijät. Lääkäri määrää tarvittavat laboratoriokokeet (pieni verenkuva, ferritiini, CRP) ja aloittaa hoidon. Pitkäaikaisen raudanpuutteen selvittelyssä tarkastellaan koko ruokavalio, mahdolliset ruoansulatuskanavan oireet ja tarve gastroskopiaan tai kolonoskopiaan. Kela korvaa useimmat laboratoriokokeet ja rautavalmisteet osittain. Kaypa Hoito kaypahoito.fi tarjoaa tarkempaa tietoa diagnostiikasta ja hoidosta. Lisätietoa muista naisten gynekologisista vaivoista löydät myös sivulta gynekologiset vaivat ja yleisistä hormonaalisista aiheista kategoriasta hormonikorvaushoito.

Yhteenveto

Raudanpuute on hyvin yleinen ja hyvin hoidettava ongelma. Diagnoosi perustuu ferritiinin, hemoglobiinin ja transferriinisaturaation mittaamiseen.

Hoito aloitetaan suun kautta otettavalla rautavalmisteella, jonka kesto on 3 - 6 kuukautta anemian korjauksen jälkeen. Raudan imeytymistä parantaa C-vitamiini ja heikentävät tee, kahvi ja kalsium.

Laskimonsisäinen rautahoito (Ferinject) on tehokas vaihtoehto, kun suun kautta otettavat eivät tehoa. Tärkeintä on tunnistaa ja hoitaa syynä oleva perussairaus, kuten runsaat kuukautiset, keliakia tai ruoansulatuskanavan verenvuoto.