Peräpukamat: hoito kotona, voiteet ja vinkit

Peräpukamat ovat yleisin peräaukon vaiva Suomessa

Peräpukamat eli hemorroidit ovat peräsuolen alaosan laskimopunoksen pullistumia, jotka aiheuttavat kutinaa, polttelua, verenvuotoa ja kipua.

THL:n ja Terveyskirjasto Duodecimin arvioiden mukaan noin 50 prosenttia suomalaisista aikuisista kokee peräpukamaoireita jossain elämänvaiheessa, ja vaiva on yleisempi yli 45-vuotiailla.

Raskaus, synnytys, runsas istumatyö, ummetus ja perinnöllinen sidekudosheikkous ovat keskeisiä taustatekijöitä.

Käyn tässä lääkärin oppaassa läpi, mitä peräpukamat ovat, miten neljä astetta eroavat toisistaan, mitkä itsehoidon keinot ja apteekin voiteet auttavat oireisiin, sekä milloin skleroterapia, kumirengasligaatio tai hemorroidektomia tulevat kyseeseen.

Lähteinä käytän Käypä hoito -suositusta, Fimean valmisteyhteenvetoja, THL:n tietopankkia ja Terveyskirjasto Duodecimia.

Mitä peräpukamat ovat anatomisesti?

Peräsuolen alaosassa on luonnostaan kolme pehmeää pehmikepatjaa (corpora cavernosa recti), jotka avustavat peräaukon sulkijalihasta pidättämisessä ja herkässä tuntoerottelussa.

Kun näiden laskimopunosten verenvirtaus häiriintyy tai tukikudos pettää, punokset suurenevat, venyvät ja pullistuvat. Syntyy peräpukama.

Sisäiset peräpukamat sijaitsevat hammaslinjan yläpuolella tuntohermottomalla alueella, joten niissä on harvoin voimakasta kipua mutta usein verenvuotoa.

Ulkoiset peräpukamat sijaitsevat hammaslinjan alapuolella kipuhermotetulla alueella, joten ne aiheuttavat merkittävää kipua ja kutinaa.

Peräpukaman neljä astetta (I-IV)

Sisäiset peräpukamat jaetaan Goligherin luokituksen mukaan neljään asteeseen, mikä ohjaa hoitovalintoja. Tämä luokittelu on Käypä hoito -suosituksen ja Duodecimin ohjekirjojen mukainen.

Aste I: oireettomat tai verenvuotoa

Ensimmäisen asteen peräpukamat ovat sisäisiä, eivätkä ne työnny peräaukon ulkopuolelle. Tyypillinen oire on kirkasta punaista verta wc-paperissa tai pöntössä ulostamisen yhteydessä. Kipua ei yleensä ole. Hoito on konservatiivinen: ruokavalion kuitupitoisuuden lisääminen, riittävä nestemäärä ja ponnistelun välttäminen.

Aste II: työntyvät ulos mutta vetäytyvät takaisin

Toisen asteen peräpukamat työntyvät peräaukon ulkopuolelle ulostamisen aikana mutta vetäytyvät takaisin itsestään. Oireina on verenvuoto, kutina ja tunne epätäydellisestä tyhjenemisestä. Konservatiivinen hoito on ensisijaista, mutta skleroterapia tai kumirengasligaatio tulevat kyseeseen, jos oireet eivät helpota.

Aste III: työntyvät ulos, pitää työntää takaisin

Kolmannen asteen peräpukamat työntyvät ulos ponnisteltaessa tai jopa kävellessä, ja potilaan täytyy työntää ne käsin takaisin. Oireet ovat usein merkittäviä: verenvuoto, kipu, eritys ja hygieniaongelmat. Hoito on yleensä toimenpiteellinen, tyypillisesti kumirengasligaatio tai hemorroidektomia.

Aste IV: pysyvästi ulkona

Neljännen asteen peräpukamat ovat pysyvästi peräaukon ulkopuolella eivätkä pysy paikallaan työntämisenkään jälkeen. Tromboosi (verihyytymä) on yleinen komplikaatio ja aiheuttaa voimakasta, äkillistä kipua. Hoito on leikkaus (hemorroidektomia) tai staplerhoito.

Ensisijainen hoito: ruokavalio ja elämäntavat

Käypä hoito -suosituksen ja Terveyskirjasto Duodecimin mukaan kaikki peräpukama-asteet hyötyvät ensin konservatiivisesta hoidosta. Kuitupitoisen ruokavalion ja riittävän nesteytyksen on osoitettu vähentävän peräpukamaoireita 50 prosentilla satunnaistetuissa tutkimuksissa.

Kuitua 25-35 grammaa vuorokaudessa

Aikuisen suomalaisen keskimääräinen kuidunsaanti on 17-22 grammaa vuorokaudessa, mikä on selvästi Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksen (25-35 g) alapuolella. Lisää täysjyväleipää, kaurapuuroa, ruista, marjoja, hedelmiä (kuorineen), palkokasveja ja vihanneksia päivittäin.

Psylliumkuitu (esimerkiksi Vi-Siblin, Agiolax) on hyödyllinen lisäkuitu, jos ruokavaliosta ei saada tarpeeksi. Annos on 5-10 grammaa 1-3 kertaa vuorokaudessa runsaan nestemäärän kera.

Nestettä 1,5-2 litraa päivässä

Riittävä nestemäärä pitää ulosteen pehmeänä ja vähentää ponnistelua. Ilman riittävää vettä kuitulisä voi jopa pahentaa ummetusta. Vähennä kofeiinia ja alkoholia, jotka kuivattavat elimistöä.

Wc-tottumukset

Älä istu wc:ssä pitkiä aikoja puhelinta selatessasi, sillä tämä lisää laskimopunosten painetta. Pyri ulostamaan heti tarpeen tullessa, älä pidättele. Jalkatuki wc:n edessä saa peräsuolen fysiologisen kulman luonnollisemmaksi. Pyyhi pehmeästi, käytä vesisuihkua tai kosteaa pyyhettä kuivan paperin sijaan.

Paikalliset voiteet ja peräpuikot

Paikalliset valmisteet lievittävät oireita mutta eivät poista peräpukamia. Hoitojakso on 5-10 vuorokautta, koska pitkäaikainen käyttö (erityisesti kortisonia sisältävillä) voi ohentaa ihoa.

Lidokaiini: paikallispuudute

Lidokaiinia sisältävät voiteet puuduttavat kipu- ja kutinatuntemuksia. Tavanomainen vahvuus on 2-5 prosentin lidokaiinivoide, jota levitetään peräaukon alueelle 2-3 kertaa vuorokaudessa. Voit tutustua tarkemmin paikallispuudutteeseen sivullamme osta Emla-voide ilman reseptiä.

Hydrokortisoni: lievä kortisoni kutinaan ja tulehdukseen

Hydrokortisoni 1 prosentin voide (itsehoito) tai 0,5 prosentin kortisoni peräpuikko vähentää turvotusta ja kutinaa. Käyttö enintään 7 vuorokautta peräaukon herkällä iholla.

Xyloproct: lidokaiini ja hydrokortisoni yhdistelmä

Xyloproct sisältää lidokaiinia ja hydrokortisoniasetaattia. Peräpuikko 1-2 kertaa vuorokaudessa lievittää sekä kipua että tulehdusta. Reseptivalmiste Suomessa.

Anusol: paikallinen suojaava ja kutinaa lievittävä

Anusol-voide ja peräpuikot sisältävät sinkkioksidia ja bismuttisuoloja. Ne muodostavat suojaavan kalvon limakalvolle ja rauhoittavat kutinaa. Itsehoitovalmiste apteekissa. Lisätietoja peräpukamavaihtoehdoista löydät kategoriasivultamme peräpukamat.

Flavonoidit suun kautta

Diosmiini ja hesperidiini (micronized purified flavonoid fraction) ovat suun kautta otettavia flavonoidivalmisteita, jotka vahvistavat laskimoseinämää. Ne voivat lievittää oireita akuutissa vaiheessa ja hemorroidiverenvuodossa. Annos on 1000 mg kahdesti vuorokaudessa 4 vuorokautta, sitten 500 mg kahdesti vuorokaudessa.

Kipulääkkeet peräpukamien akuutissa kivussa

Tulehduskipulääkkeet kuten ibuprofeeni 400 mg 3 kertaa vuorokaudessa tai naprokseeni 250-500 mg kahdesti vuorokaudessa vähentävät turvotusta ja kipua ulkoisissa peräpukamissa ja tromboosissa. Parasetamoli 500-1000 mg 3-4 kertaa vuorokaudessa on vaihtoehto, jos NSAID on vasta-aiheinen. Lisätietoa kivunlievityksestä kivunlievitys-kategoriasivulta. Tutustu myös naprokseeniin sivulla osta naprokseeni ilman reseptiä.

Istumakylvyt ja lämmin vesi

Lämmin (noin 40 asteinen) istumakylpy 10-15 minuuttia 2-3 kertaa vuorokaudessa, erityisesti ulostamisen jälkeen, rentouttaa peräaukon sulkijalihasta, parantaa verenkiertoa ja lievittää kipua. Lisää halutessasi kamomillaa tai hamamelis-uutetta. Istumakylpy on erityisen hyödyllinen ulkoisessa peräpukamassa ja tromboosissa.

Toimenpiteelliset hoidot

Skleroterapia

Skleroterapiassa peräpukamaan ruiskutetaan sklerosoivaa liuosta (esimerkiksi polidokanolia), joka aiheuttaa sidekudoksen muodostumisen ja peräpukaman pienenemisen. Sopii asteiden I-II hoitoon, jos konservatiivinen hoito ei riitä. Toimenpide tehdään polikliinisesti ilman anestesiaa.

Kumirengasligaatio

Kumirengasligaatio on yleisin toimenpide asteiden II-III peräpukamille. Peräpukaman tyven ympärille asetetaan pieni kumirengas, joka sulkee verenkierron. Peräpukama irtoaa muutamassa päivässä.

Toimenpide on tehokas (80-90 prosentin onnistumisaste) ja tehdään polikliinisesti. Yleisimmät haitat ovat lievä kipu, verenvuoto 7-10 päivän kuluttua ja harvoin infektio.

Hemorroidektomia (leikkaus)

Milligan-Morgan -tekniikan mukainen avoin hemorroidektomia on perinteinen ja tehokkain hoito asteiden III-IV peräpukamille sekä tromboosiin. Leikkaus tehdään selkäytimen tai yleisanestesiassa. Toipumisaika on 2-4 viikkoa, ja leikkauksen jälkeinen kipu on merkittävä. Stapler-tekniikka (PPH) ja LigaSure-leikkaus ovat modernimpia vaihtoehtoja vähemmän kivulla.

Peräpukamien tromboosi: kirurginen hätätilanne vai konservatiivinen?

Trombosoitunut ulkoinen peräpukama aiheuttaa äkillisen, voimakkaan, usein sinertävän sinisen pullistuman peräaukon vieressä. Kipu on huipussaan ensimmäisten 48-72 tunnin aikana.

Jos potilas hakeutuu hoitoon ensimmäisten 72 tunnin sisällä, kirurginen poisto (trombiekskidio) paikallispuudutuksessa antaa nopean helpotuksen. Myöhemmin tromboosi resorboituu 10-14 päivän kuluessa konservatiivisella hoidolla (NSAID, istumakylvyt, paikallisvoiteet).

Milloin hakeudut lääkäriin?

Varaa aika terveyskeskukseen, jos peräpukamaoireet eivät helpota 1-2 viikon itsehoidosta huolimatta, jos verenvuoto jatkuu tai on runsasta, tai jos peräaukon alueella on voimakasta kipua.

Lähde aina lääkäriin, jos verenvuoto on tummaa tai mustaa, ulostamisessa on muita muutoksia (ripuli, ummetus, uloste kapeampaa), tai jos sinulla on perheessä suolistosyöpää (kolonoskopiaharkinta).

Ilta- ja viikonloppuaikaan soitat päivystysapunumeroon 116 117. Hätätilanteissa soitetaan 112.

Peräpukamien ehkäisy

Peräpukamien uusiutumisen ehkäisyssä keskeisintä on pitkäjännitteinen elämäntapatyö: riittävä kuitu, riittävä neste, päivittäinen liikunta, ponnistelun välttäminen wc:ssä, hyvä hygienia ja painonhallinta. Raskauden aikana levon priorisointi, jalkojen kohoasento ja pehmeät ulosteet ovat tärkeitä. Käypä hoito -suosituksen ja kaypahoito.fi -sivuston mukaan ennaltaehkäisevä ruokavalio vähentää peräpukamien uusiutumista jopa 70 prosenttia. Lue lisää Terveyskirjasto Duodecimin potilasohjeesta.

Peräpukamat raskauden aikana

Raskauden aikana peräpukamat ovat erityisen yleisiä kahden mekanismin vuoksi: kohdun kasvava paino aiheuttaa laskimopainevaikutusta lantion alueella ja pakkautumista peräsuolen laskimopunoksiin, ja progesteroni rentouttaa laskimoiden seinämää.

Arviolta 25-35 prosenttia raskaana olevista kokee peräpukamaoireita, erityisesti kolmannella raskauskolmanneksella ja synnytyksen jälkeen. Synnytyksen aikainen ponnistelu voi pahentaa tilannetta tai aiheuttaa tromboosin.

Raskauden aikana hoito perustuu konservatiivisiin keinoihin: kuitupitoinen ruokavalio, psyllium, nesteen saanti, ulkoilu, vasemmalla kyljellä lepo (helpottaa kohdun painevaikutusta) ja istumakylvyt.

Paikallisista lääkkeistä lidokaiinigeeli, sinkkioksidivoide ja kevyet glyserolivalmisteet ovat turvallisia. Metronidatsolivoiteita ja voimakkaita kortikosteroideja vältetään. Suun kautta otettavaa diosmiinia voidaan käyttää vasta synnytyksen jälkeen.

Hemorroidektomiaa ei yleensä tehdä raskauden aikana, ellei kyseessä ole hallitsematon verenvuoto tai trombosoitunut hemorroidi.

Peräpukamat vai muu vaiva? Erotusdiagnostiikka

Kaikki peräaukon vaivat eivät ole peräpukamia.

Samanlaisia oireita aiheuttavat peräaukon haava eli fissuura (voimakas viiltävä kipu ulostamisen aikana ja jälkeen, kirkasta verta), perianaaliabsessi (jyskyttävä kipu, kuume, paikallinen turvotus ja punoitus), perianaalifistula (erityseritys, toistuvat absessit), peräaukon ihon kutina ilman näkyvää syytä (pruritus ani), tulehdukselliset suolisairaudet (Crohn, colitis ulcerosa) ja harvoin peräaukon tai peräsuolen syöpä.

Verenvuoto, erityisesti yli 50-vuotiailla ja jos suolistotottumuksissa on muutoksia tai verta on ulosteessa, täytyy aina tutkia kolonoskopialla, koska kolorektaalisyöpä voi muistuttaa pinnallisilta oireiltaan peräpukamia.

Suomessa yli 60-vuotiailla tehdään seulontakolonoskopia oireisissa tapauksissa, ja Kelan korvausjärjestelmä tukee tutkimusta. Peräaukon fistulaa epäiltäessä ohjataan gastroenterologin tai proktologin vastaanotolle.

Yhteenveto peräpukamien hoidosta 2026

Peräpukamat ovat hyvin yleinen mutta harvoin vaarallinen vaiva. Valtaosa oireista helpottaa kuidun, nesteen ja paikallisvoiteiden yhdistelmällä. Asteissa II-III kumirengasligaatio on tehokas polikliininen hoito, ja asteessa IV leikkaus on ensisijainen. Verenvuodon tarkka syy on aina varmistettava lääkärin tutkimuksella, erityisesti yli 50-vuotiailla ja jos suolisto-oireita on. Lisätietoa löydät Fimean sivuilta fimea.fi. Kelan korvaustiedot kela.fi-sivuilta.