Närästys ja refluksi: parhaat PPI-lääkkeet

Närästys on yksi yleisimmistä ruoansulatuskanavan vaivoista

Närästys eli rintalastan takainen polttava tunne on yksi yleisimmistä ruoansulatuskanavan oireista Suomessa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan noin 20 - 25 prosenttia suomalaisista aikuisista kokee närästystä vähintään kerran viikossa, ja noin 10 - 15 prosentilla oireet ovat niin tiheitä ja voimakkaita, että ne täyttävät gastroesofageaalisen refluksitaudin eli GERD:n (Gastroesophageal Reflux Disease) kriteerit.

Lyhyet ja tilapäiset närästysoireet esimerkiksi rasvaisen aterian jälkeen ovat normaaleja, mutta pitkittyneet oireet edellyttävät hoitoa ja mahdollista jatkotutkimusta.

Käyn tässä artikkelissa läpi, mikä aiheuttaa närästyksen, miten GERD eroaa tilapäisestä oireesta, mitkä elintapamuutokset tehoavat ensiksi, mikä on ero antasidien, H2-salpaajien ja protonipumpun estäjien välillä, miten Helicobacter pylori hoidetaan ja milloin sinun tulisi hakeutua lääkäriin.

Pohjaan tekstin Suomen Käypä hoito -suositukseen, Fimean valmisteyhteenvetoihin, THL:n tietoihin ja Terveyskirjasto Duodecimin potilasohjeisiin.

Närästyksen ja refluksin patofysiologia

Närästys syntyy, kun mahalaukun happamaa sisältöä nousee ruokatorveen ja ärsyttää sen limakalvoa. Taustalla on tyypillisesti alempien ruokatorven sulkijalihaksen (alempi esofagussfinkter, LES) toiminnan heikentyminen.

LES on rengaslihas, jonka tehtävä on estää mahan sisällön palaaminen ruokatorveen. Jos LES rentoutuu liian usein tai sen painetaso on alentunut, mahan happama sisältö pääsee nousemaan ylös.

Lisäksi palleatyrä, lihavuus ja raskauden aikainen vatsaontelon paineen kasvu ovat merkittäviä riskitekijöitä.

GERD vai tilapäinen närästys?

Tilapäinen närästys esimerkiksi rasvaisen aterian tai liiallisen alkoholin jälkeen on normaali ilmiö.

Gastroesofageaalinen refluksitauti GERD diagnosoidaan, kun oireet ovat tiheitä (vähintään 2 - 3 kertaa viikossa), pitkittyneitä tai aiheuttavat elämänlaadun heikkenemistä ja merkittäviä sekundaarisia oireita.

GERD:n tyypillisiä oireita ovat närästys, regurgitaatio (mahan sisällön nouseminen suuhun), rintalastan takainen kipu, yskä erityisesti yöllä, käheys ja nielemisvaikeudet.

Elintavat: ensisijainen hoito

Käypä hoito -suositus korostaa elintapamuutoksia kaiken GERD-hoidon pohjana. Ne voivat usein merkittävästi vähentää lääkityksen tarvetta.

Painonhallinta

Lihavuus on yksi vahvimmista GERD:n riskitekijöistä. Vatsaontelon paine nousee keskivartalon painon myötä, mikä painaa LES:ää ja mahalaukkua. Jo 5 - 10 prosentin laihtuminen voi merkittävästi vähentää oireita. Terveellinen ruokavalio ja säännöllinen liikunta ovat avainasemassa.

Pään kohottaminen ja nukkumisasento

Sängyn pääpään nostaminen 15 - 20 cm (esimerkiksi kiilatyyny tai tyynyjen alle pujotetut puupalat) vähentää yöaikaista refluksin.

Vasemmalle kyljelle nukkuminen on parempi kuin oikealle, koska se anatomisesti vähentää mahan sisällön palaamista ruokatorveen.

Myöhäistä raskasta ateriointia tulee välttää: viimeinen ateria vähintään 2 - 3 tuntia ennen nukkumaanmenoa.

Ruokavalio ja trigger-aineet

Yksilölliset laukaisevat tekijät (trigger foods) vaihtelevat, mutta yleisimpiä ovat rasvainen ruoka, suklaa, kahvi, minttu, tomaatti ja tomaattipohjaiset kastikkeet, sitrushedelmät, hiilihapotetut juomat, alkoholi ja mausteiset ruoat. Ruokapäiväkirja 1 - 2 viikon ajan voi auttaa tunnistamaan henkilökohtaiset trigger-ruoat.

Tupakointi ja alkoholi

Tupakointi heikentää LES:n toimintaa ja lisää mahahapon tuotantoa, joten tupakasta luopuminen on merkittävä hoitokeino. Alkoholi, erityisesti viini ja väkevät, ärsyttää ruokatorvea ja pahentaa oireita.

Antasidit: nopea mutta lyhytaikainen apu

Antasidit neutraloivat jo mahalaukussa olevaa hapanta sisältöä. Ne ovat itsehoitolääkkeitä ja antavat nopean, usein muutamassa minuutissa alkavan helpotuksen, mutta vaikutus kestää vain 1 - 2 tuntia.

Tavallisimpia ovat alumiinihydroksidi- ja magnesiumhydroksidiyhdistelmät sekä kalsiumkarbonaatti (esimerkiksi Rennie, Gaviscon). Algiinihappoa sisältävät valmisteet (Gaviscon) muodostavat mahan sisällön päälle vaahtokerroksen, joka estää mekaanisesti refluksin.

Antasidit sopivat tilapäiseen käyttöön, mutta pitkäaikaiseen GERD-hoitoon tarvitaan voimakkaampia lääkkeitä.

H2-salpaajat: keskipitkäkestoinen apu

Histamiini H2-reseptorin salpaajat estävät mahalaukun parietaalisolujen histamiinireseptoreita, mikä vähentää hapon eritystä. Ne vaikuttavat nopeammin kuin PPI-lääkkeet (noin 30 - 60 minuuttia) mutta eivät niin voimakkaasti. Teho kestää 4 - 10 tuntia.

Famotidiini

Famotidiini on Suomessa yleisimmin käytetty H2-salpaaja, nykyään erityisesti sen jälkeen kun ranitidiinin myynti lopetettiin 2020 NDMA-epäpuhtauksien vuoksi. Itsehoitoannos on 10 - 20 mg 1 - 2 kertaa vuorokaudessa.

Lääkärin määräämänä annos voi olla 20 - 40 mg kahdesti vuorokaudessa. Famotidiini sopii erityisesti lieviin ja kohtalaisiin oireisiin sekä tilapäisenä lisälääkityksenä PPI-hoidon rinnalla iltaoireiden hallintaan.

Protonipumpun estäjät PPI: tehokkaimmat lääkkeet

Protonipumpun estäjät (PPI, proton pump inhibitors) ovat tehokkaimpia hapon eritystä vähentäviä lääkkeitä ja GERD:n peruslääkkeitä.

Ne sitoutuvat peruuttamattomasti mahalaukun parietaalisolujen H+/K+-ATPaasipumppuun ja estävät hapon erityksen kertymällä aktiivisesti happamaan mikroympäristöön.

Koska pumput uusiutuvat vain hitaasti, PPI-vaikutus kestää 18 - 24 tuntia kerta-annoksella, ja täysi vaikutus saavutetaan 3 - 5 päivän kuluessa säännöllisen annostelun alettua.

Omepratsoli

Omepratsoli oli ensimmäinen markkinoille tuotu PPI ja on edelleen yleisesti käytetty. Itsehoitona Suomessa on 10 - 20 mg kerran vuorokaudessa.

Lääkärin määräämänä GERD-hoidossa tavanomainen annos on 20 - 40 mg aamulla ennen aamiaista.

Omepratsoli otetaan aina tyhjään vatsaan noin 30 minuuttia ennen ateriaa, jotta lääke aktivoituu samaan aikaan hapon erityksen kanssa.

Esomepratsoli

Esomepratsoli on omepratsolin S-isomeeri, jolla on hieman parempi biohyödyntyvyys ja vakaampi plasmapitoisuus. Annostus on 20 - 40 mg aamulla. Nexium on yleisin kauppanimi.

Pantopratsoli

Pantopratsoli on tehokas PPI, jonka etuna on vähäisempi yhteisvaikutusten määrä maksan CYP-entsyymien kautta, minkä vuoksi se on usein valittu lääke esimerkiksi klopidogreelipotilaille. Annos on 20 - 40 mg kerran vuorokaudessa. Tuotekuvaus sivullamme osta pantopratsoli ilman reseptiä.

Lansopratsoli

Lansopratsoli on toinen laajalti käytetty PPI, jonka tavanomainen annos on 15 - 30 mg kerran vuorokaudessa. Lansopratsoli sopii hyvin myös lapsille lasten tablettimuotoisena.

PPI-hoidon kesto ja haitat

Tavanomainen GERD-hoidon pituus on 4 - 8 viikkoa täydellä annoksella. Jos oireet paranevat, annosta voidaan vähitellen vähentää tai siirtyä tarvittaessa annosteluun. Osa potilaista tarvitsee pitkäaikaisen ylläpitohoidon, erityisesti jos on Barrett-esofagus tai vaikea erosiivinen esofagiitti.

Pitkäaikaisen PPI-käytön mahdollisia haittoja ovat B12-vitamiinin imeytymisen heikentyminen, magnesiumin ja kalsiumin imeytymisen vähentyminen (ja siten luumurtumariski), hieman kohonnut keuhkokuume- ja Clostridioides difficile -infektion riski sekä yhdistelmä klopidogreeliin voi heikentää tromboosiprofylaksia (omepratsoli ja esomepratsoli, mutta ei pantopratsoli). Käypä hoito -suosituksen mukaan pitkäaikaista PPI-hoitoa on käytettävä vain selkeästi perustellulla indikaatiolla ja pienimmällä tehokkaalla annoksella. Lue lisää kategoriastamme vatsa-suolisto.

Helicobacter pylori -infektion hoito

Helicobacter pylori on bakteeri, joka aiheuttaa mahalaukun ja pohjukaissuolen haavaumia ja on kytköksissä kroonisen gastriitin ja mahasyövän kehittymiseen. Jos potilaalla on todettu haavauma, maltalymfooma tai muu H. pylori -infektioon viittaava tila, hoito aloitetaan kolmoishoidolla: PPI (esomepratsoli 20 mg tai pantopratsoli 40 mg kahdesti vuorokaudessa), klaritromysiini 500 mg ja amoksisilliini 1 g kahdesti vuorokaudessa 10 - 14 päivän ajan. Klaritromysiiniresistenssin kasvaessa käytetään yhä enemmän bismuttipohjaista nelihoitoa. Katso lisätietoa antibioottihoidoista vatsa-suolisto-kategoriamme sivulta.

Barrett-esofagus

Pitkäaikainen refluksi voi aiheuttaa ruokatorven alaosan limakalvon muuttumisen suolityyppiseksi (intestinaalinen metaplasia), jolloin on kyse Barrett-esofaguksesta.

Se on tila, joka lisää ruokatorven adenokarsinooman riskiä noin 0,1 - 0,5 prosenttiin vuodessa. Barrett-esofagus diagnosoidaan tähystyksellä ja biopsialla.

Hoito perustuu PPI-ylläpitoon ja säännölliseen seurantaan 2 - 5 vuoden välein, dysplasian kehittymisen tapauksessa endoskooppisiin hoitoihin kuten radiotaajuusablatio.

Varoitusmerkit

Gastroskopia on aiheellinen, jos potilaalla on alla mainittuja punaisia lippuja: nielemisvaikeudet, kipu nielaistessa, veren oksentaminen, meleena (musta tervamainen uloste), anemia, voimakas laihtuminen, oksentelu, yli 50-vuotiaan potilaan uudet oireet tai ensilinjan PPI-hoidolla huonosti vastaavat oireet.

Milloin hakeudut lääkäriin?

Varaa aika lääkärille, jos närästys on jatkunut yli 2 - 4 viikkoa itsehoidosta huolimatta, jos sinulla on nielemisvaikeuksia, veren oksentamista tai meleenaa, jos laihtuminen on selittämätöntä, tai jos oireet heikentävät merkittävästi elämänlaatua. Soita päivystykseen 116 117 ilta- ja viikonloppuaikana, jos rintakipu on voimakasta (erotusdiagnostiikka sydänperäisen kivun kanssa) tai jos sinulla on runsasta verenvuotoa. Soita hätänumeroon 112 välittömästi, jos epäilet sydäninfarktia tai massiivista ruoansulatuskanavan verenvuotoa. Lue myös artikkelimme lääkkeiden tilaaminen verkosta turvallisesti.

Refluksin kirurginen hoito ja endoskooppiset menetelmät

Jos lääkehoito ja elintavat eivät riitä tai potilas ei siedä PPI-lääkitystä, harkitaan antireflux-kirurgiaa. Yleisin toimenpide on Nissenin fundoplikaatio, jossa mahalaukun yläosa kääritään ruokatorven alaosan ympärille vahvistamaan LES:n toimintaa.

Leikkaus tehdään laparoskooppisesti ja sen teho on hyvä 70 - 90 prosentilla potilaista, mutta haittoina voi ilmetä nielemisvaikeuksia, turvotustuntemusta ja ilmavaivoja.

Endoskooppiset menetelmät kuten transoraalinen insessieelinen fundoplikaatio (TIF) ja magneettisen sulkijalaitteen implantaatio (LINX) ovat vaihtoehtoja valikoiduille potilaille.

Lasten refluksi ja GERD

Imeväisikäisten fysiologinen refluksi on yleistä ja paranee yleensä itsestään ensimmäisen elinvuoden aikana. Hoitona käytetään sakeutettua maidonvahvisteruokintaa, ruokintatekniikan optimointia ja pääpään kohottamista.

Lääkehoito aloitetaan vain, jos oireet ovat vakavia (ruokkimisvaikeuksia, heikkoa painon nousua, toistuvaa hengitystieoireilua) tai jos todetaan erosiivinen esofagiitti. Lansopratsoli on yleisesti käytetty lapsilla.

Pidempään kestävä GERD lapsuudessa edellyttää lastengastroenterologin arviota.

Raskauden aikainen närästys

Närästys on yleinen raskauden aikana, koska progesteroni rentouttaa LES:ää ja kohdun kasvu nostaa vatsaontelon painetta.

Ensilinjan hoitona ovat elintavat: pienet tiheämmät ateriat, ei syömistä 2 - 3 tuntia ennen nukkumaanmenoa, pään kohottaminen. Antasidit (kalsiumkarbonaatti, algiinihappo/Gaviscon) ovat turvallisia. H2-salpaajista famotidiini on yleisesti turvalliseksi katsottu.

PPI-lääkkeistä omepratsoli on laajimmin tutkittu ja sitä voidaan käyttää, kun muut eivät riitä, mutta aina lääkärin ohjauksessa. Magnesium-alumiini-yhdistelmäantasidit ovat hyvä valinta lyhytaikaiseen käyttöön.

Yhteenveto

Närästys ja GERD ovat yleisiä ja yleensä hyvin hoidettavissa. Elintavat ovat ensisijainen hoito. Antasidit antavat nopean avun, H2-salpaajat keskipitkäkestoisen. PPI-lääkkeet (omepratsoli, esomepratsoli, pantopratsoli, lansopratsoli) ovat GERD:n tehokkaimpia lääkkeitä. Helicobacter pylori -infektio hoidetaan kolmoishoidolla. Barrett-esofagus vaatii seurantaa. Lisätietoa: Fimea, Käypä hoito ja Terveyskirjasto. Kelan korvauksista: kela.fi.