Allopurinoli

Allopurinoli Prescriptsyssa

Allopurinoli kuvataan Prescriptsyssä riippumattomana tuotetietona. Täältä voit lukea, miten verkkokonsultaatio toimii, mitä lääketieteellisiä tarkistuksia kumppaniklinikat tekevät ja mitä tekijöitä kannattaa vertailla ennen palveluntarjoajan valintaa.

Emme myy lääkkeitä itse, vaan autamme vertailemaan lisensoituja kumppaneita hinnan, toimitusajan, palvelun ja luotettavuuden perusteella.

Allopurinoli - Kattava lääketietopaketti kihdin ja hyperurikemian hoitoon

Allopurinoli on puriinianalogi ja ksantiinioksidaasin estäjä, jota on käytetty kihdin ja hyperurikemian hoidossa yli 50 vuotta.

Se on Käypä hoito -suosituksen mukainen ensilinjan lääke kroonisen hyperurikemian hoitoon kihtiä sairastavilla potilailla. Allopurinoli alentaa tehokkaasti seerumiuraattitasoa estämällä virtsahapon tuotantoa.

Kliinisessä kokemuksessani allopurinoli on kustannustehokas, hyvin siedetty ja luotettava peruslääke kihdin pitkäaikaishoitoon oikealla annostitrauksella.

1. Vaikutusmekanismi

Allopurinoli on ksantiinioksidaasin (XO) estäjä ja puriinianalogi. Se muuttuu maksassa aktiiviseksi metaboliitikseen oksipurinoliksi, joka on potentimpi ja pitkävaikutteisempi ksantiinioksidaasin estäjä kuin allopurinoli itse. Allopurinoli/oksipurinoli estää entsyymin, joka katalysoi sekä hypoksantiinin ksantiiniksi muuttumista että ksantiinin virtsahapoksi muuttumista.

Virtsahapon tuotannon väheneminen johtaa seerumin uraattipitoisuuden laskuun ja uraattikiteiden vähittäiseen liukenemiseen niveliin ja kudoksiin. Pitkäaikaisella hoidolla niveliin kertyneet tofukset voivat pienetä ja lopulta häviä.

Allopurinoli vähentää myös virtsan uraattierittymistä, koska sen substraatit (hypoksantiini ja ksantiini) erittyvät virtsaan helpommin kuin uraatti.

2. Indikaatiot

• Kihti: Kroonisen hyperurikemian hoito toistuvissa kihtikohtauksissa tai tofusmuodostuksessa
• Munuaiskivet: Virtsahappokivien ehkäisy
• Syöpähoidon tuumorilyysinoireyhtymä: Hyperurikemian ehkäisy kemoterapian aikana
• Oireeton hyperurikemia: Ei yleisesti suositella, ellei munuaiskivi- tai tophacea-riski ole suuri
• Leischmaniasis: Yhdistelmähoidossa (erikoislääkärin harkinnan mukaan)

3. Annostus ja antotapa

Allopurinoli otetaan suun kautta tablettina, mieluiten ruuan yhteydessä maha-suolikanavan ärsytyksen vähentämiseksi ja juomalla riittävästi nestettä.

Kihdin hoito, aikuiset:

• Aloitusannos: 100 mg kerran vuorokaudessa. Pienin aloitusannos minimoi ihoreaktioriskin
• Titraus: Lisää 100 mg joka 2-4. viikko seerumiuraatin mukaan
• Ylläpitoannos: Yleensä 200-300 mg/vrk lievässä kihdissä; 400-600 mg/vrk vaikeammassa kihdissä
• Enimmäisannos: 900 mg/vrk, mutta yli 600 mg:n annokset ovat harvoin tarpeen

Munuaisten vajaatoiminta, KRIITTINEN annostussäätö:

• eGFR 60-90 ml/min: Enintään 200-300 mg/vrk
• eGFR 30-60 ml/min: Enintään 100-200 mg/vrk
• eGFR 15-30 ml/min: Enintään 100 mg/vrk tai 100 mg joka toinen päivä
• eGFR alle 15 ml/min: Enintään 100 mg joka toinen päivä tai harvemmin
• Dialyysi: 100 mg heti dialyysisession jälkeen

Käytännössäni muistutan kollegoita aina, että allopurinolin standardiannos 300 mg sopii vain normaalin munuaistoiminnan potilaille. Munuaisten vajaatoiminnassa annossäätö on pakollinen toksisen oksipurinolikertymän välttämiseksi.

4. Haittavaikutukset

Yleiset (1/100 - 1/10):

• Kihtikohtausten lisääntyminen hoidon alussa (uraattikiteiden mobilisaatio)
• Maha-suolikanavan oireet: pahoinvointi, oksentelu, ripuli
• Ihoreaktiot: makulopapulaarinen ihottuma (2-3 % potilaista)

Vakavat harvinaiset haittavaikutukset:

• Stevens-Johnsonin oireyhtymä (SJS) ja toksinen epidermaalinen nekrolyysi (TEN): Vakava yliherkkyysreaktio, joka on erityisen yleinen HLA-B*5801-genotyypin kantajilla. Riski on korkeampi kiinalaisilla Han-kiinalaisilla, thaimaalaisilla ja muilla Kaakkois-Aasian väestöillä
• Allopurinoli-yliherkkyysnoireyhtymä (AHS): Kuume, ihottuma, maksavaurio, munuaisvaurio, voi olla hengenvaarallinen
• Hepatotoksisuus: Maksa-arvojen nousu tai akuutti maksan vajaatoiminta
• Agranulosytoosi: Harvinainen, mutta vakava luuydintoksisuus

Kliinisessä kokemuksessani ihottuma on tärkein hälytyssignaali. Allopurinoli tulee lopettaa välittömästi, jos ihottuma ilmaantuu, lievistäkin ihoreaktioista tulee ilmoittaa lääkärille heti.

5. Vasta-aiheet

• Yliherkkyys allopurinolille tai apuaineille
• Akuutti kihtikohtaus (aloitusajankohtana)
• HLA-B*5801-kantajat: Suhteellinen vasta-aihe, genotyypitys suositellaan erityisesti aasialaisilla potilailla ennen hoidon aloitusta

6. Yhteisvaikutukset

Tärkeimmät yhteisvaikutukset:

• Asatiopriini ja merkaptopuriini: Ksantiinioksidaasin esto johtaa näiden lääkkeiden pitoisuuksien 4-6-kertaistumiseen. Yhtäaikainen käyttö on vasta-aiheinen tai annosta on pienennettävä 25-33 %:iin
• Varfariini: Antikoagulanttivaikutus voi voimistua, INR-seuranta tiivistettävä
• Ampisilliini/amoksisilliini: Ihottuman riski kasvaa merkittävästi yhteisvaikutuksessa (jopa 20 % ihottumariski)
• ACE:n estäjät: Yliherkkyysreaktioiden riski kasvaa
• Syklosposiini: Pitoisuus voi nousta, seuraa
• Diatsepaami: Muutoksia farmakokinetiikassa
• Teofylliini: Pitoisuus voi nousta hoidon alussa
• Klooripratsidi: Allopurinolin poistuminen hidastuu

7. Raskaus ja imetys

Allopurinolin turvallisuudesta raskauden aikana ei ole riittävästi tietoa. Raskauden aikana allopurinolia käytetään vain, jos hyöty ylittää riskin.

Rajoitetun tiedon perusteella se on luokiteltu suhteellisen turvalliseksi raskauden ensimmäisellä kolmanneksella, mutta toisen ja kolmannen trimesterin tietoja on vähemmän.

Imetyksen aikana allopurinoli erittyy äidinmaitoon, käytöstä tulee neuvotella lääkärin kanssa.

8. Seuranta

• Seerumiuraatti: 4-6 viikon kuluttua aloituksesta ja jokaisen annossäädön jälkeen. Tavoite alle 360 µmol/l (6 mg/dl), tofuksipotilailla alle 300 µmol/l (5 mg/dl)
• Munuaistoiminta (kreatiniini, eGFR): Ennen hoitoa ja vuosittain, kriittinen annostitrauksen kannalta
• Maksa-arvot (ALAT, ASAT, ALP): Ennen hoitoa ja 3-6 kuukauden välein
• Täydellinen verenkuva: Ennen hoitoa ja vuosittain (agranulosytoosin harvinainen riski)
• Ihon tarkastus: Jokaisella käynnillä ihoreaktioriskin vuoksi

9. Vertailu muihin kihdin hoitolääkkeisiin

Allopurinoli vs. Adenuric (febuksostaatti): Allopurinoli on ensilinjan hoito edullisemman hinnan, pitkän käyttöhistorian ja laajan kokemusperustan vuoksi. Febuksostaatti alentaa uraattia tehokkaammin standardiannoksilla ja ei vaadi annossäätöä lievässä munuaisten vajaatoiminnassa.

Allopurinoli on parempi munuaisten vajaatoiminnassa, kun sen annosta titrataan eGFR:n mukaisesti. HLA-B*5801-kantajuuden selvittäminen ennen allopurinolin aloittamista on suositeltavaa erityisesti aasialaisilla potilailla.

10. Potilasneuvonta

• Ota allopurinoli ruuan yhteydessä mahan ärsytyksen vähentämiseksi
• Juo vähintään 2-3 litraa nestettä päivässä virtsahapon erittymiseksi
• Ihottuman ilmaantuminen: lopeta heti ja ota yhteys lääkäriin saman päivän aikana
• Kihtikohtaukset voivat lisääntyä hoidon ensimmäisten 3-6 kuukauden aikana, tämä on normaalia
• Profylaktinen kolkisiini tai NSAID hoidon aloittamisen yhteydessä
• Älä koskaan lisää allopurinolin annosta oma-aloitteisesti
• Ilmoita muista lääkkeistä lääkärille, erityisesti asatiopriini, merkaptopuriini, varfariini ja antibiootit

11. Suomalaiset lähteet

• Käypä hoito: Kihti
• Terveyskirjasto: Kihti
• Fimea: Allopurinoli-valmisteyhteenveto
• Terveyskirjasto: Virtsahappokivet

12. Dr. Claire Phippsin kliininen näkökulma

Kliinisessä kokemuksessani allopurinoli on yksi eniten aliannostelluista lääkkeistä. Monet potilaat saavat 300 mg:n päiväannoksen, mutta heidän seerumiuraattinsa ei saavuta tavoitetta alle 360 µmol/l. Annosta voidaan turvallisesti titraa jopa 600-900 mg:aan, kunhan munuaistoiminta on normaali.

Toinen yleinen virhe on hoidon aloittaminen akuutin kihtikohtauksen aikana. Kohtauksen aikana aloitettu tai muutettu allopurinoliannos voi pitkittää tai pahentaa kohtausta. Oikea ajoitus on 2-4 viikkoa kohtauksen rauhoittumisen jälkeen.

HLA-B*5801-genotyypitys ei ole Suomessa rutiinia, mutta se on vahvasti suositeltavaa aasialaisille potilaille ennen allopurinolin aloittamista. Stevens-Johnsonin oireyhtymä on harvinainen mutta hengenvaarallinen komplikaatio, jonka voi osittain ehkäistä genotyypityksellä.

Ihottumasta varoittaminen on ehdottoman tärkeää jokaisella potilaalla. Käytännössäni annan potilaille kirjallisen ohjeen: "Jos ihottumaa ilmaantuu, lopeta allopurinoli välittömästi ja soita lääkärille saman päivän aikana."

13. Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Miksi kihtikohtaukset lisääntyivät hoidon alussa?

Allopurinoli alentaa uraattitasoa, mikä mobilisoi niveliin kertyneitä uraattikiteitä. Kiteiden mobilisaatio voi laukaista kohtauksia ensimmäisten 3-6 kuukauden aikana. Profylaktinen kolkisiini tai NSAID ennaltaehkäisee tätä.

Pitääkö allopurinolia ottaa koko elämän?

Yleensä kyllä. Kihti on krooninen sairaus, ja hoidon lopettaminen nostaa uraattitasoa uudelleen. Joillakin potilailla, jotka ovat muuttaneet elämäntapojaan merkittävästi, hoito voidaan mahdollisesti lopettaa lääkärin harkinnan mukaan.

Miksi allopurinolin annosta pitää säätää munuaissairauden yhteydessä?

Allopurinolin aktiivi metaboliitti oksipurinoli erittyy munuaisten kautta. Munuaisten vajaatoiminnassa oksipurinoli kertyy elimistöön ja lisää haittavaikutusten, erityisesti yliherkkyysreaktioiden ja maksa-munuaistoksisuuden riskiä.

Voiko allopurinolia ottaa samanaikaisesti asatiopriinin kanssa?

Ei ilman lääkärin erityistä ohjausta ja annossäätöä. Allopurinoli nostaa asatiopriini/merkaptopuriinin pitoisuudet 4-6-kertaisiksi, mikä voi johtaa vakavaan luuydintoksisuuteen.

Mikä on HLA-B*5801 ja miksi se on tärkeä?

HLA-B*5801 on geneettinen muunnos, joka lisää allopurinolin aiheuttaman Stevens-Johnsonin oireyhtymän ja toksisen epidermaalisen nekrolyysin riskiä merkittävästi. Se on erityisen yleinen kiinalaisilla Han-kiinalaisilla, thaimaalaisilla ja muilla Kaakkois-Aasian väestöillä.

14. Kihdin akuutin kohtauksen hoito

Allopurinoli ei sovi akuutin kihtikohtauksen hoitoon - se ei lievitä kipua akuutissa tilanteessa ja voi pahentaa kohtausta uraattikiteiden mobilisaation kautta. Akuutin kohtauksen hoitoon käytetään:

• Kolkisiini: Ensisijainen hoito. Aloitusannos 1 mg, sitten 0,5 mg 1 tunnin kuluttua. Tehokkain aloitettuna 12-24 tunnin sisällä oireiden alkamisesta
• NSAID-lääkkeet: Esimerkiksi naprokseeni 500 mg kahdesti vuorokaudessa tai indometasiini. Huomioitava munuaistoiminta ja maha-suolikanavan riskit
• Kortikosteroidit: Prednisoloni 30-35 mg/vrk 5 päivän ajan, kun kolkisiini tai NSAID ei sovi

Kliinisessä kokemuksessani potilaat, joilla on toistuvia kihtikohtauksia, hyötyvät kolkisiinin pitämisestä kotona "ensiapupakkauksen" tavoin nopean hoidon aloittamiseksi.

15. Virtsahappokivet ja allopurinoli

Virtsahappokivet muodostavat noin 5-10 % kaikista munuaiskivistä Suomessa. Ne syntyvät, kun virtsan uraattipitoisuus on korkea ja virtsan pH on matala (alle 5,5). Allopurinoli vähentää uraatin tuotantoa ja siten virtsahapon erittymistä virtsaan.

Virtsahappokivien ehkäisyyn:

• Allopurinoli alentaa uraatin tuotantoa
• Runsas nesteidensaanti (vähintään 2-3 litraa/vrk) - kasvattaa virtsan määrää ja laimentaa uraattia
• Virtsan alkalisointi sitraattivalmisteilla (esim. K-sitraatti) - nostaa virtsan pH:n yli 6,0-6,5, jossa virtsahappo pysyy liuenneena
• Ruokavaliomuutokset: Vähennä puriinipitoisia elintarvikkeita ja alkoholia

Tuumorilyysinoireyhtymässä (TLS), joka kehittyy syövän intensiivisen hoidon yhteydessä massiivisen solujen tuhoutumisen seurauksena, allopurinoli on ensisijainen lääke hyperurikemian ehkäisyyn. Rasburikaasin kanssa se on vaihtoehto korkean riskin tilanteissa.